Yrjö Ruutu

finländsk politiker

Yrjö Oskar Ruutu (hette fram till 1927 Ruuth), född 26 december 1887 i Helsingfors, död 27 augusti 1956 i Helsingfors, var en finländsk statsvetare och politiker.

Yrjö Ruutu

Under 1910-talet deltog han i den finländska självständighetsrörelsen och jägarrörelsen. Under 1920-talet tillägnade han sig idéer som stod nationalsocialismen nära, men återfanns efter andra världskriget nära kommunismen. Yrjö Ruutu var professor i internationell politik vid Yhteiskunnallinen Korkeakoulu 1946-56 och rektor där 1924-32, 1935-45 och 1950-53 samt skolförvaltningens chef 1945-50.

Han var son till Wilhelm Ruuth. Han är begravd på Sandudds begravningsplats i Helsingfors.[1]

BibliografiRedigera

  • Valtiotieteellisistä opinnoista Suomessa. 1919.
  • Uusi Suunta. Suomalaisen yhteiskuntaohjelman ääriviivoja. 1920.
  • Kansakunta. Poliittinen tutkimus. 1922.
  • Kehitys ja edistys valtiollisina kysymyksinä. Vertaileva esitys edistysteorioiden suhteesta valtiotaitoon ja valtiolliseen toimintaan. 1924.
  • Valtio II. Valtio-opilliset teoriat. 1924.
  • Lyhyt yleisen valtio-opin kurssi Työväen Akatemiassa. 1927.
  • Ajan Vaatimus. 1932.
  • Valtiotiedon opas. 1932.
  • Nykyajan kansainvälinen politiikka. 1934.
  • Johdatus valtiosääntöoppiin. 1938.
  • Kansainvälinen politiikka tieteellisen tutkimuksen kohteena. 1943.

KällorRedigera